Tarkkana taloudessa

1.4.2017

 

 

Näin vaalien alla yksi jos toinenkin lupailee kuuta taivaalta. Puolueiden puheissa ja yksilöiden vaalikampanjoissa toistuvat samat teemat. Kaikki puhuvat lasten, nuorten, syrjäytyneiden ja vanhusten puolesta. Kouluja pitäisi laittaa kuntoon, perustaa lisää luokkia, palauttaa kotihoidon tuen kuntalisä, poistaa subjektiivinen päivähoito-oikeus, tehdä varhaiskasvatuksesta maksutonta, lisätä henkilökuntaa sosiaali- ja terveysalalla, tukea omaishoitajia, tehdä joukkoliikenteestä maksutonta, tarjota edullisia harrastusmahdollisuuksia, panostaa ympäristökysymyksiin ja houkutella uusia asukkaita. Vaalien jälkeen ulkopuolisen näkökulmasta voi kuitenkin näyttää siltä, että mitään ei tapahdukaan ja ihmiset pettyvät äänestämiinsä henkilöihin.

 

Talous on yksinkertaista logiikkaa: menojen ja tulojen on oltava tasapainossa. Jos varat eivät riitä kattamaan kuluja, on otettava velkaa. Yksityishenkilöt useimmiten ihannoivat velatonta elämää. Se on huoletonta ja moni pyrkii maksamaan velkansa nopeasti pois. Miksi kuntataloudessa meidän tulisi ajatella eri tavoin? Miksi rakennamme miljoonan euron edustussaunan, jos oman saunan teemme kahdeskymmenesosan hinnalla? Entä miten työnohjauksesta voi syntyä sadantuhannen euron lasku, jos omassa kukkarossamme jo tuhat euroa on iso raha? Miksi meidän tulisi hyväksyä leväperäinen rahankäyttö tai lisätä jatkuvasti velkaa?

 

Jotta voimme vastata vaalilupauksiimme, on mietittävä myös mistä ne tulot tulevat. Kaikki kuntalaiset maksavat osan palkastaan veroina suoraan kunnalle. Tämän lisäksi kunta saa verotuloja kunnassa sijaitsevista kiinteistöistä, palveluiden myymisestä, asiakasmaksuista ja kiinteistöjen vuokraamisesta. Tuloja tulee myös valtionosuuksista sekä epäsuorasti myös yrityksiltä. Lyhyellä matematiikalla ajateltuna, mitä paremmat tulot ja mitä paremmin yritykset menestyvät, sitä paremmat ovat myös kunnan tulot. Mitä pienempi työttömyys, sitä suuremmat verotulot. Kannustamalla ihmisiä työntekoon ja yrittäjyyteen lisäämme myös tuloja. Vaikka Kaarina onkin rankattu yritysmyönteisyydessään kärkikaartiin, vielä on tekemistä. Voimme hankinnoissa suosia paikallisuutta. Kaupunki voi omilla tarjouskilpailupyynnöillään varmistaa, että myös paikalliset yrittäjät pystyvät osallistumaan niihin. Yhä useammin yrittäjyys on asiantuntijamaista työtä, joka ei vaadi varastoja tai tonttitilaa. Kynnys pää- tai sivutoimiseen yrittäjyyteen pitäisi olla mahdollisimman matala. Yhteisöllisiä toimitiloja on vain vähän tarjolla, joskin niitä on Kaarinan Kehityksen toimitilojen yhteyteen pian tulossa. Yrittäjyys on oikeasti houkutteleva vaihtoehto pienten lasten vanhemmille, kokeneelle asiantuntijalle tai jo oppinsa hankkineelle eläkeläiselle. Kovalla työllä ja sitkeydellä yritykset kasvavat, työllistävät enemmän ihmisiä – sekä lisäävät ympäristömme hyvinvointia. 

 

Myös allekirjoittanut kannattaa isoa osaa vaalipuheissa esiintyneistä teemoista. Toisaalta realismi pitää jalat maassa. Politiikassa on osattava ajatella asioita kokonaisvaltaisesti ja talous huomioiden. Kaikkea ei voida toteuttaa, ellemme keksi Kaarinaan uutta Nokiaa. Kulukuri on oltava, jotta järkeviä investointeja voidaan edistää. Sanonta ”ei ne suuret tulot vaan pienet menot” sopivat myös kuntatalouteen. 

 

 

 

 

Jaa
Jaa
Tykkää
Please reload

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto
Please reload