Lyhytnäköistä (lapsiperhe)politiikkaa

23.3.2017

 

Littoisiin ja Valkeavuoren kouluun on tulossa ensi lukuvuonna ylisuuret ykkösluokat. Kaarinassa on ollut tavoitteena, ettei 1-2 luokkien luokkakoko ylitä 25 oppilasta eikä 3-6 luokkien luokkakoko ylitä 30 oppilasta. Ensi syksynä sekä Littoisiin että Valkeavuoreen on tulossa jopa 29 hengen ykkösluokkia. Piispanlähteen 89 oppilaalle sen sijaan on perustettu ylimääräinen ykkösluokka. Littoisten ja Valkeavuoren ratkaisua on perusteltu tilanpuutteella ja ehdotuksena on, että opetusjärjestelyä tuetaan ylimääräisillä tuntiresursseilla. Esitys on käynyt jo sivistyslautakunnassa ja päätös on menossa tällaisenaan läpi. Äitinä sanoisin, että kammottavaa.

 

Lasten väliset erot syntyvät jo varhaislapsuudessa. Koulu on tärkeä paikka lapsen kehitykselle ja se antaa eväitä tulevaisuuden opinnoille, työllistymiselle ja elämälle. Mikäli luokat ovat ylisuuria, eivät lapset saa aikuiselta tukea niin paljon kuin tarve vaatisi. Lisääkö tämä edelleen kodin vastuuta?  Pitääkö meidän vanhempien alkaa jo kotona antaa lapsillemme tukiopetusta, jos kouluympäristö ei mahdollista normaalia oppimista.

 

Tänään olin Kotimäen koulun alaisen Ristikallion lastenyksikön eskarien aamukahvitilaisuudessa. Siis samassa ryhmässä, josta ollaan tekemässä ylisuurta koululuokkaa. Tämän ryhmän lisäksi koululuokkaan tulevat yksityisistä päiväkodeista lapset sekä mahdolliset muut alueen lapset. Mitä näin tänään eskarissa? Vilkkautta, puhetta, huutoa, iloa ja surua – tunteiden kirjo pienillä lapsilla on suuri. Emme voi unohtaa, että 7-vuotias tarvitsee vielä paljon apua niin oppimisessaan kuin yhteiskuntaan sopeutuessaan. Ryhmissä on jo nyt erityistarpeita vaativia lapsia. Diabetes, tarkkaavaisuushäiriöt tai oppimisvaikeudet yhdistettynä isoon ryhmään eivät tule ennustamaan hyvää. Mikä on opettajien jaksaminen ja tahtotila tällaisessa tilanteessa?

 

Olen tänään puhunut liian suurista koululuokista useiden kymmenien ihmisten kanssa ja kaikilla on sama huoli: miten lapset pärjäävät. Asia herätti kaveripiirissäni jo eilen kiivasta keskustelua ja pätevät opettajatkin olivat yhtä mieltä, että liki 30 hengen luokka on haastava. Meillä on Littoisissa nyt ehdotus. Jos tilanpuute syynä isoihin luokkiin on todellinen, perustakaamme neljäs ykkösluokka iltapäivälle klo 11-15 välille. Alueella asuu paljon lapsia, joiden vanhemmat hoitavat kotona perheen muita lapsia, tekevät vuorotyötä tai ovat yrittäjiä. Miksi meidän jokaisen pitäisi taipua aikaiseen aamurytmiin? Jo aiemmin on ollut puhetta, että ihmisten rytmi on muuttumassa eteenpäin ja kahdeksan aamut tekevät lapsista väsyneitä. Moni meistä ottaisi mielellään vastaan kiireettömämmät aamut ja antaisi lapselle pienemmässä opetusryhmässä paremmat oppimisen edellytykset. Tämä ratkaisu tukisi myös iltapäiväkerhotoimintaa. Vain osa lapsista tarvitsisi iltapäiväkerhoa ja mukaan mahtuisi kenties kakkosluokkalaisiakin, jotka nyt on rajattu toiminnan ulkopuolelle.

 

Kuntavaaliehdokkaana täytyy todeta, että vastasin liian ideaalisti vaalikoneiden kysymyksiin. Luulin, että Kaarinassa tämä asia olisi kunnossa. Nyt olen äitinä tilanteessa, jossa lapseni on ison 2010 syntyneiden ikäluokan vuoksi saamassa oppimiselleen heikomman pohjan. Vaikka syntyvyys on laskussa eikä uusia asuinalueitakaan ole viime vuosina rakennettu yhtä paljon kuin aiemmin, olemme uuden tilanteen edessä. Koululuokat ovat liian isoja myös tulevina vuosina. Tällaisilla ratkaisuilla Kaarina ei osoita hyvää lapsiperhepolitiikkaa. Tällaisenaan lapsiperheiden ei kannata muuttaa Kaarinaan, jos hoito- tai koulupaikkoja ei ole riittävästi – eikä laatu niissä kohtaa. Lyhytnäköisyys päätöksenteossa voi kostautua myöhemmin. Sama tilanne tulee esille Valkeavuoren koulussa, joka jo nyt rakennetaan liian pieneksi. Mihin tulemme sijoittamaan näiden alueen lapset? Kesämäkeen ja Rauhalinnaan rakennetaan jatkuvasti uusia taloja, joista moni on lapsiperhe.

 

Kaarina on tehnyt ylijäämää ja lisäksi veroprosenttia on nostettu tuntuvasti. Miksi emme sijoittaisi tätä rahaa nyt lapsiin, jotka kuitenkin ovat tulevaisuuden toivojamme? Tai jättäisimme vaikka kalliin Hovirinnan rantasaunan rakentamatta, jos jostain pitäisi luopua.

 

Jos kehtaisin, sanoisin lapsiperheille, että älkää nyt ainakaan Kaarinaan muuttako. En silti taida kehdata. Kuntavaalit mahdollistavat muutoksen ja uudet tuulet. Nykyisten päättäjiemme rinnalle tarvitsemme lapsiperheiden ääntä, jotta voimme tulevaisuudessa aidosti olla lapsiystävällinen Kaarina!

 

 

Kirjoittaja on itse paljasjalkainen kaarinalainen, joka on peruskoulussa saanut opiskella alle 20 hengen ryhmässä. Tämä on antanut hyvät edellytykset oppimiselle ja mahdollistanut myös, että työläisperheen kasvatista on tullut akateeminen. Isoilla ryhmäkokoilla tulemme jatkossa myös lisäämään entisestään yhteiskunnan eriarvoisuutta, jossa kaikilla ei valitettavasti ole samoja mahdollisuuksia. 

Jaa
Jaa
Tykkää
Please reload

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto
Please reload