Muuttuva työelämä kasvattaa eriarvoisuutta

19.3.2017

 

Yhteiskunnan eriarvoisuudesta ja kahtia jakautuneisuudesta on keskustelu jo kauan. Vaikka Suomea pidetäänkin hyvin tasa-arvoisena maana, ovat aiemmat selvitykset ja tutkimukset osoittaneet (Myrskylä 2009; OECD 2015), että vanhempien korkea­koulutusaste lisää lasten kouluttautumista korkeakouluissa. Viime vuosina kodin perintö on näkynyt lapsen koulutus­valinnoissa aiempaa selvemmin ja vuonna 2010 akateemisista kodeista siirryttiin yliopistoon hieman useammin kuin vuonna 2005. Tutkimusten mukaan myös huono-osaisuus periytyy. Esimerkiksi vanhempien toimeentulo-ongelmat vaikuttavat keskeisesti myös lapsen tulevaisuuteen. Tiedetään, että perusasteen koulutuksen varassa oleville kasautuu muita enemmän myös sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia. Suomessa vuosittain noin 9 prosenttia 18 – 24-vuotiaista nuorista jää perusasteen varaan eikä opiskele toisen asteen koulutuksessa (Eurostat 2015).

 

Samalla digitalisaatio muuttaa työuria nopeammin kuin arvaammekaan. Työmarkkinat jakautuvat ja myös eriarvoistuminen kasvaa. Ne, jotka pitävät yllä ammattitaitoaan ja sopeutuvat muutokseen, pärjäävät paremmin. Tasainen työura ja pysyvä työpaikka ovat edelleen monelle tavanomaisia tavoitteita, mutta tulevaisuuden todellisuutta vain harvoille. Työni puolesta tapaan ihmisissä paljon ääripäitä. Ihmisiä, jotka ovat hyvin koulutettuja, menestyneitä ja joilla on kaikki mahdollisuudet päättää oman elämänsä kulusta. Toisaalta tapaan myös ihmisiä, jotka eivät ole saaneet elämälleen kovin vankkaa pohjaa. Nuoret voivat syrjäytyä yhteiskunnasta jo ennen peruskoulun päättymistä, kouluttautumis- ja työllistymisvaikeudet vaikeuttavat arjessa toimimista ja mielenterveysongelmat johtavat ennen aikaisiin eläköitymisiin.

 

Kohtaamisongelma työelämässä on siis todellinen. Nykyajan työelämä vaatii tekijöiltään paljon. Tehokkuusajattelu on johtanut siihen, ettei meillä enää ole juuri niitä tehtäviä, joissa kuka tahansa voi pärjätä. On ihmisiä, jotka voivat valita työpaikkansa, missä työskentelevät. Erityinen lahjakkuus, merkittävä kokemus tai valtava strateginen tietomäärä tekevät työelämän huippusuorittajista entistä halutumpia tähtiä, joista taistellaan ja jotka voivat hinnoitella osaamisensa korkealle. Toisaalta on niitä ihmisiä, jotka suurellakaan todennäköisyydellä eivät tule työllistymään palkkatöihin. Näiden välissäkin työelämän muutos lisää yksinkertaisia työsuoritteita ja huonoja palkkoja. Tavallisille puurtajille kysyntää on huomattavasti aiempaa vähemmän. Yksityinen puoli on jo kauan valinnut itselleen sopivimmat työntekijät ja vain suuremmissa yrityksissä vapaamatkustajan rooli on mahdollinen. Valtio ja kunta työnantajina ovat hyväksyneet erilaisuutta enemmän. Toisaalta kunnilta on edellytettykin mahdollisuutta tarjota joko työ- tai harjoittelupaikkoja niitä tarvitseville. Työllistymismäärärahoja on kuitenkin leikattu eivätkä kaikki pääse työllistämistoimenpiteiden piiriin, vaikka sitä haluaisivatkin. Osa jää kotiin makaamaan ja syrjäytyy entisestään. Etenkin nuorille tulisi antaa mahdollisuus päästä työhön käsiksi.   

 

Vaikka Kaarinassa ihmiset voivat pääsääntöisesti hyvin, tulee meidän huomioida yhteiskunnan eriarvoistuminen. Helposti näemme elämäämme oman kuplamme sisällä emmekä osaa edes kuvitella, millaista erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten elämä voi olla. Kaarinassa meidän tehtävämme on pitää huolta, että jokainen lapsi ja nuori saa yhtäläiset mahdollisuudet opiskeluun ja harrastuksiin perhetaustasta tai luokkayhteiskunta-ajattelusta huolimatta. Toteutuessaan syrjäytymisen riskit heikentävät yksilöiden elämää ja lisäävät yhteiskunnan kustannuksia.

Kuntana meidän tehtävä on tukea ihmisiä. Auttaa heikommassa asemassa olevia, mutta toisaalta tukea lahjakkaita ihmisiä heidän tiellään. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Lapsi- ja perhetyön merkitys pikkulapsivaiheessa on tärkeää ja sen kohdistaminen heille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Koulussa aktiivinen ongelmiin puuttuminen ja syrjäytymisen ennalta ehkäiseminen mahdollistavat sen, että vaikeudet eivät pääse kasaantumaan. Kiva Koulu – toimenpideohjelma on tarpeellinen jatkossakin. Lasten kaverisuhteiden, mutta myös oppimisen tukeminen sekä harrastusmahdollisuudet ovat pääpainona lasten ja nuorten elämässä. Kunta voi omalta osaltaan olla rahoittamassa niiden perheiden harrastuksia, joilla ei siihen muutoin ole varaa. Samoin kunta voi järjestää perheille myös maksuttomia tapahtumia, kuten Lasten Lystikkäät tai Perhetalon ohjelmat ovat olleet. Nuorille taas yhteiset ja valvotut kokoontumistilat antavat turvallisen ympäristön harjoitella aikuistumista. Lahjakkaille lapsille Kaarina on edelleen hyvä paikka ponnistaa maailmalle. Musiikki- ja liikuntapainotteiset linjat tarjoavat vaihtelua niitä kaipaaville. Samoin vastikään perustettu akatemialinja antaa nuorille taustoista huolimatta yhtäläiset mahdollisuudet saada laadukasta ja yliopisto-opintoihin tähtäävää opetusta.

 

 

Kirjoittaja on työpsykologi, joka työnsä puolesta näkee koko muuttuvan työelämän kirjon, sen vaatimukset ja sitä kautta myös yhteiskunnan eriarvioistumisen. Pelkällä tehokkuusajattelulla unohdamme helposti ihmisten hyvinvoinnin sekä tosiasian, että kaikille meille pitäisi joku paikka tässä maailmassa löytyä   

 

 

 

Lähteet:

 

Myrskylä, Pekka 2009. Koulutus periytyy edelleen. Hyvinvointikatsaus 1/2009.

OECD 2015.

Eurostat 2015. Työvoimatutkimus 2015.

 

 

 

Jaa
Jaa
Tykkää
Please reload

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto
Please reload