Valinnanvapaus pikkulapsivaiheen hoitokysymyksissä perheen hyvinvoinnin perustana

11.3.2017

 

 

 

Viime aikoina on paljon puhuttu perhevapaiden uudistamisesta ja erilaisia perhevapaan malleja onkin hahmoteltu. Samalla kunnat ovat joko pienentäneet tai kokonaan lakkauttaneet kuntalisän maksamisen kotihoidossa olevien lasten vanhemmille. Työmarkkinat Suomessa muuttuvat nopeasti, mutta usein joko olet töissä tai et ole. Osa-aikatyön tekemiseen suhtaudutaan yrityksissä nuivasti eikä ole ihme, että työn ja perheen yhdistäminen koetaan perheissä vaikeaksi.

 

OECD:n mukaan alle kouluikäisten lasten äitien työllisyys on noin 20 prosenttia alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Samaan aikaan työpaikoilla ja hallituksessa ihmetellään, missä ne parhaassa työiässä olevat 30-40 -vuotiaat ovat. Kun työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeuteen lisätään useamman lapsen päivähoitomaksut, ei ole ihme, että moni äiti päättää jäädä kotiin. Jos toinen vanhemmista tienaa riittävästi, ei välttämättä ole rahallisesti edes järkevää toisen mennä töihin, kun samalla maksat kahden tai kolmen lapsen päiväkotimaksuja, jotka peruspalkkaisellakin vievät ison osan nettotuloista.

 

Laskelmat ovat osoittaneet, että parin tonnin palkalla ei juuri kannata lapsia laittaa päivähoitoon, jos siis joutuu maksamaan maksuja ylimpien tulorajojen mukaan. Kolmen tonnin palkasta jäi verohyötyjen jälkeen käteen satasia ja neljän tonnin palkallakin hieman yli tonni. Osa kunnista onkin havahtunut siihen, että maksuton osapäivähoito houkuttelee lapsiperheitä sekä tekee vanhempien työhön paluusta taloudellisesti mielekkäämmän.   

 

Perhevapaiden myötä syntyneiden katkojen vuoksi naisten urakehitys jää jälkeen, kun uria verrataan miesten urakehitykseen. Sama näyttäytyy myös tulokehityksessä. Lännen Median tekemän tutkimuksen mukaan lapsiperheessä äidin euro on vain 62,5% isän eurosta. Äitien mediaanieuro on sekin vain 68,3 prosenttia isien mediaanieurosta. Kovatuloisten äitienkin euro on vain 65 prosenttia kovatuloisten isien eurosta Äitien ja isien välillä vallitsee siis räikeä taloudellinen epätasa-arvo.

 

Vaikka naisten työllistymistä yritetäänkin perhevapaiden jälkeen vauhdittaa, tulee muistaa, ettei sama malli sovi kaikille ja perheille tulisi antaa näissä asioissa riittävästi valinnanvapautta. Työn yhdistäminen pikkulapsiarkeen ei totisesti ole helppoa. Saa nostaa hattua niille, jotka kuskaavat pieniä lapsia hoitoon, ovat väsyneitä, hoitavat perheen arki- ja harrastusrumban, mutta silti palaavat työelämään 110%:n teholla ja ihmettelevät lasten sairastuessa, että tiukkaan organisoitu arki onkin täysin levällään. Pienten lasten vanhemmat eivät myöskään ole sitä halutuinta työvoimaa. Ja mikä onkaan puoliväsyneen ihmisen oikea tekemisen taso, työteho ja oppimiskapasiteetti? Hyvinvoivat lapsiperheet ovat yhteiskuntamme perustana. Työhön pakottamalla harvoin saadaan parasta ratkaisua aikaiseksi ja kunnan tulisi mahdollistaa, että perheillä on riittävästi vaihtoehtoja valita heidän perheelleen sopivin ratkaisu.

 

Perhevapaiden uudistamisen myötä myös työelämä vaatii remonttia. Osa-aikatyö pitäisi olla hyväksyttävämpää ja yritysten asenteet perhemyönteisempiä. Niin kauan kuin nämä eivät muutu, ei perhevapaan uudistuskaan tule toimimaan halutulla tavalla.

 

Nina Hamburg

 

 

Kirjoittaja on itsekin pikkulapsiperhearkea elävä nainen, joka on ratkaissut työn ja perheen yhdistämisen vaikeuteen liittyvät kysymykset ryhtymällä alle kolmikymppisenä ammatinharjoittajaksi. Yrittäjyys on mahdollistanut oman ammattitaidon ylläpitämisen ja työmäärän säätelyn. Eikä vähiten ratkaisuun vaikuttanut se, että perheen mies on asunut kolmesta viimeisestä vuodesta puolet ulkomailla.

 

 

 

 

Jaa
Jaa
Tykkää
Please reload

Viimeisimmät
Please reload

Arkisto
Please reload